Äckligt

Ihmisillä tuntuu olevan jotenkin ihmeen positiivinen kuva anoreksiasta. Käydessäni tänään asioilla koulun vessassa, kuuntelin kopin ulkopuolelta kaikuvaa puhetta. Joku tyttö ilmoitti toivovansa olevan anorektikko. Voi kun hän olisi yhtä laiha kuin *joku*.

Toinen esimerkki on ehkä vähän hölmöhkö, mutta lueskelin formspringin vastauksia kysymykseen "Olisitko mielummin ylipainoinen vai anorektikko?". Hyvin moni oli vastannut haluavansa olevan mielummin anorektikko, koska lihominen on ainakin 1000x helpompaa. Anoreksia ei tarkoita vain alipainoa. Olet myös sairas mieleltäsi. Oikeasti lihominen anoreksian syövereistä ei välttämättä ole lainkaan helpompaa kuin painon pudottaminen. Laihtuminen kylläkin vaatii suurta itsekuria ja voi olla hyvin raskasta. Anoreksia on vain eri asia... Ihminen kokee ruoan vihollisekseen. Et vain pysty lappaamaan ruokaa suuhun yhtäkkiä normaalisti ja tadaa. Ei. Joka päiväinen ruokailu on yhtä sotaa itsensä kanssa. Tai no, anoreksian kanssa. Syömistapojen muuttaminen on aina hyvin vaikeaa totuttuaan tietynlaiseen syömiseen. Oli tarkoituksena lihominen, laihtuminen tai normaalisti syöminen. Anoreksia on itselleni yhä hyvin arka aihe ja siitä puhuminen herättää minussa suuria tunteita.

Ps, ulkaltauduin syömään tänään ensimmäisen jaffa-keksini yli vuoteen. Vannon, ettei mikään ole maistunut yhtä hyvältä aikoihin! Loppuilta sujuukin tämän parissa...